Matrix elokuvat. Mikä oikeastaan meni niin pieleen, että nuo katsoo vain harvoin?
Vika ei ollut ensimmäisessä elokuvassa, jossa osattiin yhdistää aina manga/anime kliseistä ties mihin erittäin toimiva paketti. Liisa viittaukset olivat hyvin nokkelia, ja aina kun Mouse kyseenalaistaa sen kuinka "Kaikki maistuu kanalta." minä ainakin saan makeat naurut. Oraakkeli kohtaus oli elokuvan parhaimpia elementtejä. Hän käytännössä katsoen kertoi elokuvan maailman plotholet, ja sai moneen kertaan nähdyn tarinan siitä minkälainen vaikutus rakkaudella on päähenkilöön kuulostamaan hivenen erikoisemmalta, ja samalla teki siitä tärkeän osan juonta. Ja tietenkin kaiken täydentää visuaalisuus, jonka jokainen ratkaisu on omaperäisempi kuin monet noita huonosti jäljitelleet.
Mutta kaikesta huolimatta ensimmäinen osa oli minusta vasta lämmittelyä. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä Morpheus näyttää jokaisessa kohtauksessaan siltä kuin hänet kannattaisi äkkiä lukita pehmustettuun selliin Patrick Stewartin Professori Xavierin kanssa ennen kuin hänestä on enempää vaaraa? Toisen elokuvan kohdalla menetin jo hermoni, kun hän ylisti Neota kuin uskonnollinen fanipoika. Minusta tuo mies kaipasi näpäytystä.
Ensimmäinen elokuva vastasi kysymyksiin "Mikä on Matrix?" ja "Miten se toimii?".
Toisessa elokuvassa vastattiin kysymyksiin "Kuka loi Matrixin?" ja "Kuka sitä kontrolloi?". Elokuvassa olleet elementit, kuten kuolema kysymyksen uudelleen herättävät Haamuveljekset, Hades mytologian Matrix toisinto ja monet muutkin kiinnostavat pienemmät elementit aina Smithin paluusta ja hahmon syventämisestä lähtien. Ajatus siitä, että muutkin pystyisivät Neon ohella taivuttamaan Matrixin sääntöjä, kuulosti siis melko loogiselta, ja oikeastaan hyvältä ratkaisulta. Ajatus, että Neo ei ollutkaan niin erikoinen vaan valittuja oli ollut jo useita ennen häntä, ja se on vain osa pidempään kontrollia, kuulosti siis oikealta näpäytykseltä Morpheukselle.
Mutta. Minusta pieleen ei mentykään toisessa, vaan kolmannessa elokuvassa.
Miksi Trinity piti tappaa uudestaan, ilman yllätyksellisyyttä?
Miksi todellisen maailman robotti sota pitäisi kiinnostaa minua vähääkään?
Eikö Smithin ilmaantumista oikeaan maailmaan osattu hyödyntää tämän enempää?
Miksi Morpheus ei kuollut, sillä hänhän oli se uskollisin, jolla oli todistettavaa?
Oliko Morpheus tosiaan noin ok sen kanssa, että Neo on vain yksi valituista?
Kakkosen lopussa tarjottiin ratkaisua valittu ongelmaan Neon henkilökohtaisella suhteella rakkauteen, jota ei muilla valituilla ollut. No hyvä. Se kuulosti ihan toimivalta jo ensimmäisessä elokuvassa, miksi ei hyödyntää sitä kunnolla?
Ei mutta hetkinen. Niinhän tehtiinkin. Kun Neo valitsee Trinityn Sionin pelastuksen sijaan, hän rikkoo kuolemankin rajat Matrixissä. Kun hänen sisarolentonsa Smith ylittää Matrixin ja todellisuuden rajat, niin tekee myös Neo. Kuulostaa loogiselta.
Okei. Mutta selvennetään nyt vielä kolmannen elokuvan ongelma.
Kolmannessa elokuvassa ollaan siis tilateessa, jossa Neo voi voimiensa vuoksi päättää, kuka elää. Hän ja Smith pystyvät molemmat ylittämään rajan Matrixin ja todellisen maailman välillä. Muistuttaisin myös, että toisessa elokuvassa näimme hahmoja, jotka osasivat taivutella Matrixin sääntöjä. Haamuveljekset osasivat kiertää jopa kuoleman.
Olenko ainoa, joka ymmärtää, että tässähän on rajattomat mahdollisuudet?
Jos Smith pystyy ylittämään Matrixin ja todellisuuden rajat, miksi eivät myös muutkin?
Jos Neo pystyy ylittämään kuoleman rajat noinkin voimakkaasti, miksi eivät muut?
Jos asia nyt kuitenkin on näin, mitä haasteita tässä enää on Neolle? Eikö niitä tuolloin pitäisi luoda?
Sen sijaan me joudumme katsomaan, kuinka robotit mäiskivät ihmisiä, ja toisin päin.
Ja kohtaukset joita näemme Matrixistä? Neo juoksemassa metroradalla, joka ei pääty ikinä aivan kuin limbo? Hauskaa, mutta tekijät varmasti pystyvät parempaan. Morpheus ja Trinity tekevät vainoava diilin itse paholaisen kanssa, jotta Neo saadaan pois limbosta? Okei, tuossa olisi ollut jo hieman potkua. Hetkinen. Sitä ei tehtykään?
Mutta minulle on vieläkin epäselvää, miksi Neo oli juuri haamujen maailmassa jumissa? No menkööt. Junamies joka päättää limbon säännöistä? Nyt tulee mieleen Ghost elokuva, mutta se toimi siinä, näyttäisi toimivan tässä, joten jatkakaa, nyt kun minua alkoi kiinnostaa. Ai että ei jatketa? No ei sitten.
Jos Neon toiminta on muuttanut Oraakkelin ulkomuotoa, entäs muu Matrix sitten?
Älkää vain kertoko siitä enempää, tekijät. Elokuvan nimessähän ei ole Matrix, ja mitäpä minä sillä tiedolla. Mitä? Koneet hyökkäävät? Voi että minua kiinnostaa.
Okei. Smith on kääntynyt sekä koneita, että sionilaisia vastaan? No mutta sehän on hienoa. Kun päähenkilömme ei ole kovin erikoinen kaveri enään, niin ainakin pääpahis on sitä. Hyvä ratkaisu. Mutta mitenkäs tästä nyt sitten edetään?
Mennään koneiden maailmaan tekemään diili koneiden Jumalan kanssa, jonka nimi on Deus ex Machina (Jumala koneesta. Fiktiossa tätä termiä käytetään, kun jotain retconnataan tai rebootataan, säilyttäen aiempi tarina tapahtuneena. Korjataan tarinan sisäisen logiikan virheet tai tarinalliset umpikujat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mennään siitä mistä aita on matalin, painetaan kosmista nappulaa ja kaikki tarinan ongelmat korjaantuvat.) joka siis on paikassa jota koneet kutsuvat lähteeksi, johon Neolla on nyt yhteys, ja josta hän saa voimansa? Okei, ei tämä enää tässä kohtaa voi ainakaan enää huonommaksi muuttua. Toivotaan nyt edes että se kone Jumala on jotain omaperäistä ja joka ei ainakaan mene visuaalisesti yli. Liikahan on aina liikaa, vai? Hitto. Se meni yli. Sanokaa nyt vielä, että tarina on ollut vain taikaa tai unta. Hei mutta, tiedättekö mikä olisi överiydessään yber cool? Jos Neo olisi sokea vapahtaja. Nyt täytyy sanoa, että tässä ylitetään jokin kliseiden uusi raja.
Minulla on myös vieläkin epäselvää, että miksi minun pitäisi välittää siitä Neon "pelastamasta" fanipojasta, ja Animatrix ei muuttanut tätä mitenkään. Tai oikeastaan kenestäkään muustakaan Sionissa.
Ja vihdoin ja viimein koittaa se suuri ja odotettu lopputaistelu, jossa Smith ja Neo mäiskivät toisiaan pitkin ja poikin Matrixiä. Mitä? Matrix? Mikä se on? Olen jo unohtanut, kun tässä ollaan koko ajan panikoitu joistakin koneista, jotka eivät edes ole ollut missään vaiheessa uhka, mutta kuitenkin ovat, ja nyt sitten kuitenkaan ei ole, ainakin niin kauan kun Neolla on hauskaa Smithin kanssa. Hetkinen. Eihän tuossa nyt ole järkeä. Siis koneet haluavat Smithistä eroon, niin kuin Siionissakin jossa jopa kyetään siihen, mutta silti he ovat kaiken aikaa halukkaita tappamaan heidät, ja kaikki muutkin? Siis kuka se main villain nyt taas olikaan?
Tässä vaiheessa elokuvaa ei minusta liene edes syytä laittaa elokuvaa paussille, ja jäädä pohtimaan näitä kysymyksiä. Annetaan vain elokuvan päättyä, niin kaikki on ohi.
Lopun kamppailu on visuaalisesti metkaa, ja joissakin kohti viedään homma aivan viimeiseen asti överiksi, mikä on tässä vaiheessa, Smithin sanoja lainaten: "It was inevitable". Ja nyt päästään lopulliseen ratkaisuun. Neo taistelee, koska valitsi niin, koska on valittu ja kyse on valinnasta (hänellä ei ole siis Trinityn kuoleman jälkeen mitään menetettävää). Kaikuuko täällä? Yrittääkö elokuva korostaa, että olisin voinut valita, että jätänkö elokuvan katsomatta? Tämä ei nyt kyllä kuulosta enää kovin reilulta.
"Everything that has a beginning has an end." sanoo Oraakkeli Smithin kautta, ja Neo lyö Smithin kanssa kättä päälle, hoidellakseen hänet samalla tavalla kuin ensimmäisessä elokuvassa, paitsi että nyt Smith joka on jokapuolella, kuolee jokapuolella. Ottakaa huomioon Neon molemmat uudet voimat, jotka tekevät tästä oikeastaan ihan riittävän loogista. Ja nyt siis Neo itse on kuollut, Matrix on täynnä Neoja Smithien ja agenttien sijaan ja Siionissa riemuitaan vapauden päiviä.
Okei. Ihan kiva. Mutta ei kukaan haluaisi pistää taivasta taas näkyviin? Ja eikös periaatteessa ole niin, että tässä vaiheessa Neon ei pitäisi kuolla ollenkaan? Ja miksi hän ei kuollut siihen ensimmäisessä elokuvassa? Ai niin, rakkaus. Mutta eikö Neon pitäisi kuoleman ylittämiseen kyetessään kyetä syntyä taas uudelleen?
Samapa tuo. Tyypit joista en välitä hittoakaan, on elossa ja vapaita, samoin kuin söpö intialaistyttö, elokuvan kiinnostavin naishahmo kuollut (jo toista kertaa) ja päähenkilöistä on jäljellä se kaveri joka tykkää antaa sinulle pillereitä, ja on aivan varma, että sinä olet hänelle se oikea. Kuka helkkari haluaisi nähdä tämän jälkeen enää yhtäkään jatko-osaa?
"Everything that has a beginning has an end." niin myös tällä arvostelulla. Olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti