keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mikä sitten sarjakuva elokuvissa on vikana?

Muistan vuosia sitten eräässä peli-lehdessä olleen käsittelyssä aihe “Mitä konsolipeli elokuvissa on vikana?”.  Syyt olivat yllättävän tuttuja, samat ongelmat ilmenivät myös sarjakuva elokuvissa. Pureudun aiheeseen samalla tavalla yksi osa-alue kerrallaan, jotta näette, että mikä osa-alueissa oikeastaan mättää ja mikä ei.
Musiikki
Tämä on itseasiassa hyvin yleinen ongelma mielestäni. Hyvin monen sarjakuvaelokuvan musiikki ei mielestäni vastaa sitä mielikuvaa, mitä kyseiset sarjakuvat herättävät. Näistä yksi  esimerkki on Kick-Ass elokuva, jossa musiikki oli mielestäni täysin päinvastaista kuin sarjakuvan henkeen kuuluu. Erityisesti näistä kiinnitin huomiota elokuvan teemakappaleeseen, Mikan Kick-Ass. Kappale ei yksinkertaisesti edusta sitä maailmaa johon elokuva sijoittuu, vaan maailmaa johon ylisöpöt ja viattomat teinikomediat sijoittuvat.  Prodigyn Omen on ylikäytetty kappale, eikä myöskään vastaa tunnelmaa, jota sarjakuva edustaa.  Oikeastaan ainoastaan “(Banana Splits) Tra La La Song” ja “Bad Reputation” sopivat elokuvaan ollenkaan. Sama ongelma esiintyy myös semmoisissa elokuvissa kuten Blade elokuvissa, Elektra, Herrasmiesliiga ja  Spider-Man elokuvat. On hämmästyttävää, miten tässä voidaan yhä epäonnistua, vaikka on Tim Burtonin Batmanien, Watchmenin ja Superman elokuvien  kaltaisia onnistumisia. Sitten on olemasssa pieniä onnistumisia kuten Daredevil, Iron Man, Thor ja  Scott Pilgrim. Itseä kuuntelen hyvin paljon elokuvien soundtrackkejä. Niistä pääsee mukavasti elokuvien tunnelmaan. Ehkä kaikkien aikojen eniten minulla kuuntelussa olevat soundtrackit ylipäätään ovat Watchmenin, Scott Pilgrim, Superman ja  Iron Man. Musiikilla ei ole elokuvassa ehkä niin paljon minulle väliä, mutta soundtrackeinä kyllä. Mutta esimerkiksi Scott Pilgrimmin tapauksessa musiikilla on suuri osa elokuvan juonessa ja kokonaisuudessa, ja sen laadun tulee olla korkea ja kappaleiden mielenkiintoisia.
Tarina
Elokuvien tarinoiden tasot vaihtelevat järkyttävästi. Suurin syy epäonnistumiseen on, että elokuvien sisältö pursuu yli. Tavaraa on yksinkertaisesti liikaa yhteen elokuvaan. Näistä parhaimpia esimerkkejä ovat X-Men Origins: Wolverine, Spider-Man 3, Batman & Robin, Vihreä Lyhty, Transformers 2, TMNT ja  Superman Returns. Näissä elokuvissa ei keskitytä yhteen tarinaan kerralla, vaan yritetään tunkea mahdollisimman monta tarinaa samaan elokuvaan, jotta saadaan mahdollisimman moni tyytyväiseksi. Kuitenkin on selvää, että näin tuotetaan vain ja ainoastaan huonoja tarinoita. Yksi tarina per elokuva. Se tulisi olla elokuvatekijöiden iskulause. Tarinoiltaan onnistuneita elokuvia ovat Batman Begins, Yön Ritari, useimmat yhteen sarjakuvanovelliin perustuvat elokuvat, Turtles Forever, Batman: Under The Red Hood, Superman 2, Batman Returns ja Thor.
Uskollisuus
Uskollisuus sarjakuvaan on äärimmäisen tärkeää. Sarjakuvan luonne on se mikä se on, eikä siihen kuulu tietyt asiat (Kick-Ass). Ainoa mitä uskollisuus ei saa häiritä, on tarina. Tämäkin ainoastaan tapauksessa, jossa on kyse pidemmän historian omaavasta sarjakuvasta (Batman Begins). On myös huijausta elokuva yleisöä kohtaan, että myydään elokuvaa suositun tai arvostetun sarjakuvan nimellä. Jos on päätetty tehdä elokuva Kapteeni Amerikasta, silloin ei tehdä elokuvaa Batmanistä. Esimerkkejä todella huonoista alkuperäisteokselle epäuskollisista ovat Batman & Robin, Kick-Ass, From Hell, Catwoman, Howard the Duck, Judge Dredd ja  Son of The Mask. Uskollisuus alkuteokselle mielestäni edellyttää myös, että ei tehdä jatko-osaa, mikäli alkuteokselle ei sitä ole. Tai ei ainakaan sellaisenaan. Esimerkiksi The Crow sarjakuvalle tehtiin yksi jatko-osa, ja elokuvalle on tehty 3 jatko-osaa. Pysyäkseen uskollisina alkuteoksille, elokuvatekijöiden tulisikin keskittyä täysin sarjakuvanovellien filmatisointiin, koska niissä on ollut pienempi riski epäonnistua, ja uskollisuudesta on menty takuuseen lähes poikeuksetta.
Hahmot/maailma
Sarjakuvaelokuvissa, kuten monissa muissakin elokuvissa, usein unohdetaan kokonaan itse hahmot ja maailma jossa he ovat. Pitkistä sarjakuvasarjoista tehdyissä elokuvissa, joissa itse tarinalle varattua aikaa on vain 1-4 tuntia, olisi tärkeää ottaa huomioon hahmojen luonteet ja käyttää niitä hyväkseen elokuvassa. Hahmot eivät saa myöskään olla onttoja kertakäyttövälineitä, joita vain esitellään fanien toiveesta. Myös maailmaa, jossa hahmot ovat, on syytä esitellä. Jos tarinan keskiö on Atlantis, on täysin luonnollista että Atlantiksen taustoja ja historiaa esitellään. Hyvin oman maailmansa esitteleviä elokuvia ovat Superman 1-2, Batman,  Batman Returns, Watchmen ja V niin kuin Verikosto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti